Myytti Singaporesta esimerkkinä liberaalin kapitalismin onnistumisesta

Usein talousliberaali oikeisto esittää väitteen, että Singapore olisi hyvä malli Suomelle, koska se on onnistunut säilyttämään markkinatalouden ilman joka kolkkaan leviävää hyvinvointivaltiota.

Tämä on hyvin suomalainen tapa käydä poliittista keskustelua: kuvitellaan, että jonkin ihan toisen kulttuurin tuotoksena syntynyt yhteiskunnallinen malli voisi olla sellaisenaan esimerkki Suomelle tai että se voitaisiin istuttaa sellaisenaan Suomeen – ja sitten jätetään aina syvempi kulttuurillinen konteksti analysoimatta.

Singapore on toistaiseksi toiminut, koska siellä on:

1. vahva autoritaarinen kaupunkivaltio, joka pitää tiukasti järjestyksestä huolta ja ohjaa taloutta aktiivisesti,
2. kulttuurinen ja etninen yhtenäisyys (konfutselainen perinne: perhe, kuri, korkea sosiaalinen luottamus jne.),
3. ei länsimaista hyvinvointivaltiota (joka ei sitä paitsi ole marxilainen luomus, vaan liberaalin konstruktivismin tuote), koska siellä ei ole samanlaista atomisoitunutta individualismia eikä vasemmistoliberaalia poliittista kulttuuria.

Singapore on hybridimalli: markkinat + autoritaarinen ohjaus + kulttuurinen konservatismi. Se ei ole siirrettävissä Suomeen, koska Suomi on jo rappeutumiskierteessä oleva kansallisvaltio, jossa perinteiset siteet ovat jo murtuneet atomistisen individualismin ja hyvinvointivaltion takia.

Singapore ei todista liberaalin kapitalismin voittoa, koska kapitalismissa on silti samat haavoittuvuudet kuin muuallakin: se on konstruktivististen fiktioiden (osakeyhtiöt ja pankkien rahan luonti tyhjästä) päälle rakennettu velkapohjainen talousjärjestelmä. Se todistaa, että vahva autoritaarinen valtio ja konservatiivinen kulttuuri voivat tuottaa järjestystä. Suomi sen sijaan on todiste siitä, mitä tapahtuu, kun liberaali individualismi ja hyvinvointivaltio syövät orgaaniset yhteisöt.

Talousliberaalien dikotomia on muutenkin väärä: hyvinvointivaltio epäonnistuu, koska se korvaa orgaaniset yhteisöt (perhe, seurakunta, yhdistykset, paikallisyhteisöt) abstraktilla valtiolla.

Puhdas kapitalismi epäonnistuu samalla tavalla: se näkee ihmisen vain tuottajana tai kuluttajana ja johtaa lopulta samaan ansaan, koska sekin korvaa orgaaniset yhteisöt. Molemmat tiet johtavat samaan suohon, koska ne ovat samaa valistuksen konstruktivismia: yksi korvaa orgaanisen yhteisön valtiolla, toinen markkinoilla, sopimuksilla ja atomistisilla yksilöillä.

Oikea vaihtoehto Suomelle ei ole Singapore, Ruotsi tai USA, vaan orgaaninen malli:

• Subsidiariteetti: päätökset ja vastuu mahdollisimman lähelle ihmistä (perhe → kunta → valtio).
• Distributismi: omistusten hajauttaminen perheille, osuuskunnille ja perheyrityksille; kovan rahan suosiminen (kulta ja Bitcoin), koska kova raha johtaa matalaan aikapreferenssiin.
• Kulttuurinen ja moraalinen uudelleenrakennus: perhepolitiikka, syntyvyys ja paikallinen tuotanto.