Miten relativismi johtaa vaihtoehdottomuuden tyranniaan

Räsäsen tuomio, Halla-ahon aiempi tuomio, maahanmuuttopolitiikka, vihapuhelait, ”väärämielisten” äänten hiljentäminen ja sensurointi valtamedian toimesta, suomalaisuuden ja kristinuskon häivyttäminen, woke… – nämä eivät ole toisistaan irrallisia asioita, vaan liittyvät samaan juurisyyhyn: siihen filosofiaan, joka on yhteiskunnan perustana.

Suomessa ja useimmissa länsimaissa tuo filosofia on relativismi.

Relativisti sanoo:

• kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä; suomalaisuus tai länsimaisuus ei ole sen parempaa kuin jokin muu kulttuuri,
• kaikki uskonnot ovat yhtä huonoja (tai relativistin päivästä riippuen joskus myös yhtä hyviä),
• sukupuoli voi olla mitä tahansa, mitä henkilö itse päättää sen olevan,
• voit luoda identiteettisi tyhjästä, voit olla mitä vaan,

ja niin edelleen.

Relativismi on filosofisesti itsensä kumoava, ja käytännössä muuntuu juuri vaihtoehdottomuuden tyranniaksi. Miten?

1. Se väittää olevansa neutraali, mutta ei ole

Relativisti sanoo: ”Ei ole mitään totuutta; ei hyvää taikka pahaa – kaikki on suhteellista.” Samalla hän kuitenkin asettaa oman relativisminsa ainoaksi sallituksi julkiseksi totuudeksi.

2. Toleranssi on yksisuuntaista

Relativisti vaatii suvaitsevaisuutta omille kannoilleen, mutta ei anna sitä takaisin. Sinun on suvaittava hänen relativismiaan. Hän ei suvaitse sinun suomalaista identiteettiäsi, kristillistä etiikkaasi, maahanmuutto- tai woke-kritiikkiäsi tai luonnontiedettäsi.

Tämä johtuu juuri siitä, että edellä mainitut pyrkivät hahmottamaan maailmaa jonkinlaisen arvohierarkian tai sellaisen todellisuuskäsityksen kautta, jossa on objektiivisia elementtejä. Relativistin ontolle maailmankuvalle tämä on uhka, joten hän hyökkää näitä asioita vastaan leimaamalla ne automaattisesti ”äärimmäiseksi”, ”vihaksi” tai ”syrjinnäksi”.

Lopputulemana ”suvaitsevaisuus” tarkoittaa käytännössä velvollisuutta hyväksyä relativismi. Kaikki muu on ”suvaitsematonta”.

3. Totuuden kieltäminen johtaa pakkoon

Kun ei enää ole yhteistä totuutta, ainoa tapa ratkaista erimielisyydet on poliittinen valta. Poliittisesta ideologiasta tulee vallan kahvaan usein hakeutuvalle relativistille uskonnon korvike. Relativisti ei voi voittaa argumenteilla (koska se kumoaa itse itsensä), joten se kieltää argumentoinnin. Se turvautuu valtaan: lakeihin, sananvapauden kaventamiseen, tuomioihin, propagandaan ja sosiaaliseen painostukseen.

Relativisti ei itse huomaa tätä, hänhän on vain ”neutraali” ja ”edistyksellinen”! Hän ei koe tekevänsä sensuuria, vaan suojautuu ”vihalta”.

Kun yhteiskunta kieltää tietyt totuudet ”suvaitsevaisuuden” nimissä, se ei ole vapaa tai suvaitsevainen. Tämä on juuri se ironia: relativismi, joka aloitti ”kaikki on sallittua” -periaatteella, päätyy vaihtoehdottomuuden tyranniaan – koska relativismi ei lopulta suvaitse muuta kuin itseään.

Relativismi yhteiskunnan pohjafilosofiana toimii jotenkuten niin kauan kuin yhteiskunnan väestöpohja on homogeeninen. Kun yhteiskunta hajoaa monikulttuurisuuspolitiikan myötä rinnakkaisyhteiskuntiin ja kaaokseen, relativismi hajoaa lopullisesti omaan mahdottomuuteensa.

Relativismi voi vallata instituutioita ja lakeja hetkeksi, mutta se ei kykene rakentamaan kestävää sivilisaatiota, koska se kieltää totuuden etsinnän, järjestyksen ja teleologian.

Suomessa ja lännessä olemme juuri nyt siinä vaiheessa, jossa relativismi on jo tuhonnut oman perustansa. Se ei enää kykene kantamaan elämää, luottamusta tai tulevaisuutta.

Romahdus on alkanut, ja tapahtuu ensin pikkuhiljaa ja osana ”maailman onnellisinta kansaa” (mikä myös kuuluu ns. ”taudin kuvaan”), lopulta yhtäkkiä.

Maissa, joissa ei synny riittävää kansallista ja kristillistä ”herätystä” ja vastavoimaa tämän kehityskulun pysäyttämiseksi, tyhjiö täyttyy vahvemmalla, vähemmän relativistisella voimalla: islamilla tai yhä autoritaarisempaa vasemmistopolitiikkaa ajavalla valtiolla.