Oikeistoliberalismin ristiriita: onko kapitalismi ”spontaani järjestys” vai ”luovaa tuhoa”?
Miksi kapitalismi ei voi olla yhtä aikaa spontaania järjestystä ja luovaa tuhoa — ja miksi sen perusinstituutiot ovat valistuksen konstruktioita, eivät orgaanista kehitystä.
Oikeistoliberaali väittää, että kapitalismi on samanaikaisesti sekä ”spontaania järjestystä” että ”luovaa tuhoa”.
Tässä on looginen ristiriita. Jos jokin on spontaanin, itseohjautuvan kulttuurievoluution tuotetta (kuten kieli, perinteinen moraali tai aikoinaan täysin kultaan perustuva rahakanta), se on luonteeltaan orgaanista, hitaasti kehittyvää ja hyvin vakaata. Se ei vaadi jatkuvaa radikaalia muutosta pysyäkseen pystyssä.
”Luova tuho” taas on luonteeltaan ideologinen ja disruptiivinen voima: se purkaa tietoisesti vanhoja rakenteita (perheitä, paikallisyhteisöjä, perinteisiä elinkeinoja, kulttuurista jatkuvuutta) luodakseen tilaa uudelle.
Jos kapitalismi ei siis ole spontaanin järjestyksen tulos, sen perustana olevat instituutiot eivät ole syntyneet luonnollisesti tai orgaanisesti. Ne ovat keinotekoisia konstruktioita – ihmismielen ja lainsäädännön luomia fiktioita. Olen käsitellyt näitä fiktioita esimerkiksi tässä kirjoituksessa. Ja ei: näissä fiktioissa ei ole kyse ”sosialistisista interventioista” vapaaseen markkinatalouteen – Marx tuli kuvioihin mukaan vasta paljon myöhemmin, sen jälkeen kun nämä valistuksen fiktiot oli jo luotu.
Nämä kaksi eivät voi olla totta samanaikaisesti. Joko järjestelmä on orgaaninen ja suhteellisen vakaa – tai se on keinotekoinen, kasvupakkoon perustuva konstruktio, joka aktiivisesti murtaa vanhaa pitääkseen velkapyramidin pystyssä.