Relativismin hinta – Iso-Britannian grooming gang -skandaali

Iso-Britannian grooming gang -skandaali on yksi länsimaisen liberalismin pahimmista moraalisista konkurssitapauksista.

Tuhansia haavoittuvia, pääosin valkoisia työväenluokan tyttöjä groomattiin, raiskattiin, pahoinpideltiin ja myytiin vuosien ajan systemaattisesti – tekijöinä pääosin pakistanilaistaustaisten muslimimiesten verkostot. Rupert Lowen johtama riippumaton selvitys kokoaa uhrien todistukset ja osoittaa, ettei kyse ollut ”yksittäisistä virheistä”.

Kyse oli ideologisesti motivoituneesta järjestelmän petoksesta.

”Kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita” -dogmi ei ole viaton monikulttuurinen korulause. Se on relativismin käytännön sovellus, joka tuhoaa kaiken moraalisen hierarkian. Kun ei enää ole objektiivista totuutta, luonnollista lakia tai yhteistä hyvää, jota puolustaa, jäljelle jää vain valta ja tabut. Tässä tapauksessa tabuna oli ”rasismi”: mieluummin uhrattiin omat lapset kuin rikottiin monikulttuurisuuden pyhää narratiivia.

Relativismi ei johda neutraaliin suvaitsevaisuuteen, vaan aina vahvemman kulttuurin etuoikeuttamiseen heikomman kustannuksella. Mittakaava voi vaihdella: Britanniassa se tarkoitti tuhansia raiskattuja tyttöjä, Suomessa se ilmenee (toistaiseksi) hiljaisempana yhteiskunnan rapautumisena, turvallisuuden heikkenemisenä ja lasten suojelemattomuutena. Periaate on sama.

Poliisi, sosiaaliviranomaiset ja poliitikot eivät ”epäonnistuneet”. He valitsivat olla toimimatta. He tiesivät, mitä tapahtui, mutta pelkäsivät rasismisyytöksiä enemmän kuin lasten kärsimystä. Tässä ei ole kyse ”julkisen sektorin byrokratian tehottomuudesta” vaan liberaalin valtion loogisesta lopputulemasta: kun globaali ideologia (avoimet rajat, monikulttuurisuus, diversiteetti) asetetaan oman kansan jatkuvuuden ja lasten edelle, valtio muuttuu omien kansalaistensa viholliseksi.

Suomalainen valtamedia on vaiennut Lowen selvityksestä lähes täysin. Se kertoo kaiken: sama mekanismi on jo valmiina täällä. Kun vastaavaa tapahtuu Suomessa, media ja viranomaiset tulevat priorisoimaan ”yhteiskuntarauhan” ja ”rasismin vastustamisen” lasten turvallisuuden edelle. He eivät ole oppineet mitään, koska eivät halua oppia. Ideologia on heille tärkeämpi kuin todellisuus.

Liberalismi ei kykene suojelemaan heikkoja, koska se on luopunut kyvystä sanoa, että jokin kulttuuri tai tapa on objektiivisesti parempi tai huonompi. Se on luopunut yhteisestä hyvästä. Ja kun moraalinen kompassi hylätään, vahvin – tai julmin – kulttuuri täyttää tyhjiön.

Tämä ei ole monikulttuurisuuden ”ongelma” vaan liberaalin relativismin väistämätön tulos.