Liberalismin sokea piste
Miksi liberalismi ei näe ryhmäsidoksia – ja kuinka etniset enklaavit hyödyntävät tätä sokeaa pistettä.
Minnesotan somalien massiivinen ruokatukihuijaus ja Iso-Britanniassa vuosikymmeniä toimineet pakistanilaiset grooming-raiskausjengit paljastavat armotta länsimaisen liberalismin sokean pisteen:
Liberalismi nojaa idealistiseen olettamaan, jossa ihmiset nähdään ensisijaisesti vain irrallisina atomeina; omaa etuaan maksimoivina taloudellisina agentteina, joiden toiminta on ennustettavaa ”rationalististen mallien” mukaan.
Koska liberalismi näkee vain henkilökohtaisista intresseistään motivoituneita yksilöitä, se ei tunnista tai tunnusta mitään syvempiä ryhmäsidoksia ihmisten välillä. Ja koska mitään ryhmäsidoksia ei ole olemassa, siten myös ryhmälojaliteetit ovat liberalismille täysin vieras käsite.
Minnesota on tästä hyvä esimerkki: somalialaistaustaiset organisaatiot huijasivat yli 250 miljoonaa dollaria liittovaltion lapsille tarkoitetuista ruokatuista pandemian aikana – Yhdysvaltain historian suurin vastaava huijaus. Rahaa käytettiin luksusautoihin, kiinteistöihin ja jopa terrorismirahoitukseen. Järjestelmä oletti, että huijarit toimivat yksinään, mutta todellisuudessa skandaali vaati laajaa yhteisöllistä salailua: avunantajia, peittelyä ja hiljaisuutta etnisen enklaavin sisällä. Somalialainen yhteisö, jossa klaanilojaliteetti on vahva, suojeli omiaan mahdollistamalla petoksen kasvun satoihin miljooniin (todennäköisesti tiedämme tästä vain jäävuoren huipun, joten oikeat summat ovat varmasti paljon suurempia).
Saman logiikan näkee Iso-Britannian grooming-skandaalissa, jossa pääosin pakistanilaistaustaiset muslimimiehet hyväksikäyttivät tuhansia valkoisia tyttöjä vuosina 1997–2013 ympäri Englantia. Hyväksikäyttö oli järjestelmällistä ja organisoitua: uhrit houkuteltiin, huumattiin ja jaettiin ryhmän sisällä. Jengit toimivat etnisen enklaavin tukemana: yhteisön hiljaisuus ja peittely mahdollistivat kenties vuosikymmeniä jatkuneet väärinkäytökset.
Molemmissa tapauksissa pelko ”rasismista” viivytti toimia, laajemman tilannekuvan muodostamista tapahtuneesta ja syyllisten kiinniottamista.
Lopputuloksena on hyvin hauras järjestelmä, jossa organisoidut rikokset kukoistavat, koska viranomaiset eivät näe ”metsää puilta”: he odottavat yksittäisiä pahantekijöitä, eivät yhteisöllistä tukiverkostoa.
Lopulta järjestelmä ei enää kestä, kun enklaavit toimivat sisäisinä ”valtioina” ja pitävät pilkkanaan systeemiä, joka on mallinnettu ”rationaalisen yksilön” perusolettamalla. Koska ihmislaji on perustavanlaatuisesti yhteisöllinen olento – ja liberalismi sivuuttaa tämän faktan – niin todellisuus pyyhkii aina lopulta ideologioilla pöytäänsä: kollektiivinen identiteetti (heimo, uskonto, kulttuuri) ohittaa nihilistisen yksilön, jolle mitkään arvot eivät ole enää pyhiä ja joka on tuudittautunut siihen nietzscheläiseen harhaan, että hän voi luoda omat arvonsa yksin tyhjiössä.