Vapauden illuusio

Usein kuulee väitettävän, ettei liberalismi kiellä juuria, perinteitä tai orgaanisia yhteisöjä. Se vain kieltää niiden pakollisuuden. Se antaa ihmiselle vapauden kuulua yhteisöön vapaaehtoisesti, mikä tekee kuulumisesta merkityksellistä.

Uskoin itsekin pitkään tähän mantraan, mutta valitettavasti järki ja empiiria todistavat päinvastaista.

Liberalismi kuvittelee, että on olemassa ”neutraaleja vapauksia”, ”neutraaleja lakeja” ja ”neutraali valtio” – ne kuulostavat kivan ”tieteellisiltä” asioilta, mutta tosiasiassa mitään tällaisia asioita ei ole olemassa.

Liberalismi ei ole ”neutraali” ideologia, koska se itsessään edistää atomistista individualismia abstrakteilla oikeuksilla (esim. ”absoluuttinen autonomia”), jotka heikentävät orgaanisia yhteisöjä. Liberalismi johtaa spontaanin järjestyksen katoamiseen, koska se sivuuttaa perinteiden roolin järjestyksen pakollisena perustana (perinteiden pakollisuus ei ole tyranniaa, vaan orgaaninen välttämättömyys: ne ovat historiallinen perintö, joka muokkaa meitä syntymästä lähtien kielen, kulttuurin ja moraalin muodossa).

Tällainen vapaus ei ole aito, vaan konstruktivistinen käsite, joka johtaa rappioon; esim. nykyinen ihmisoikeuskultti relativisoi kansalaisuuden ”valinnaksi” tehden käytännössä suomalaisuudesta arvotonta.

Konstruktivistisissa aatteissa, kuten liberalismi ja sosialismi, on se peijakas puoli, että ne johtavat aina päinvastaisiin seurauksiin kuin mikä on niiden julkilausuttu tavoite. Sosialismin seurauksena on pahin kuviteltavissa oleva tyrannia. Liberalismi taas juuri johtaa vahvan ja jokaiselle yhteiskunnan osa-alueelle lonkeronsa tunkevan regulatiivisen valtion nousuun, koska kulttuuriset ja sosiaaliset normit eivät enää ole rajoittamassa yksilön käyttäytymistä ja toimintaa, ja valtion pitää astua esiin estääkseen muutoin syntyvän kaaoksen ja anarkian (siinä missä aiemmin valtio oli jotakuinkin paikallisyhteisöihin nähden toissijainen toimija – esim. katolisen kirkon muotoileman subsidiariteettiperiaatteen muodossa).

Kehitys johtaa väistämättä nykyiseen, lähes kaikkialla lännessä muodossa tai toisessa nähtävään Nanny Staten nousuun ja oikeuspositivismiin, jossa oikeus mielletään vain lainsäätäjän tahdoksi.

Toinen seuraus liberalismista on se, että kun orgaaniset yhteisöt korvataan sopimuksilla, niin abstraktit globaalit markkinat ja yksityiset toimijat (monikansalliset korporaatiot, teknologiajätit, pääomasijoittajat) ottavat vallan. Teollisuus siirtyy halvemman tuotannon maihin jättäen taakseen hajonneita paikallisyhteisöjä – kuten esim. J.D. Vance kuvaa bestsellerissään Hillbilly Elegy (joka onkin erittäin osuva aikalaiskuvaus 1900-luvun lopun Yhdysvalloista, jossa reaganilainen uusliberalismi johti perheiden hajoamiseen ja mielenterveyskriisiin).

Vapaus johtaa nykyiseen uusfeodalismiin, jossa muutama yksilö (esim. Musk, Zuckerberg…) hallitsee teknologiamonopolien kautta kaikkea dataa, mediaa ja resursseja – algoritmien avulla välillisesti jopa sitä, miten ajattelemme. Nämä jätit saavat voittonsa käytännössä addiktioistamme ja atomisoivat meidät puhtaasti vain oman virtuaalitodellisuutemme luoviksi ”kuluttajiksi”.

Tällainen vapaus on puhdasta illuusiota.