Mikä on objektiivinen hyvä?

Aiempien kirjoitusteni perusteella minulta on aiheellisesti kysytty: mikä sitten on se objektiivinen hyvä, johon vetoan – ja millä perusteella se on objektiivinen?

Objektiivinen hyvä ei ole mielipide eikä tunne. Se on niitä asioita, jotka edistävät ihmisen ja yhteisön luonnollista päämäärää eli telosta (tarkoitusta): kukoistusta, järkeä, rakkautta, vastuuta ja totuutta.

Meidän ei tarvitse keksiä esimerkkejä objektiivisesta hyvästä omasta päästämme. Voimme kääntyä länsimaisen ajattelun vanhimman koulukunnan puoleen – mm. Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen edustaman aristoteelis-tomistisen perinteen – ja löytää sieltä ihmislajille ominaisia peruspalikoita objektiiviselle hyvälle:

• Perhe on objektiivisesti hyvä, koska se vastaa ihmisen luonnollista tarvetta rakkauteen, turvaan ja sukupolvien jatkumiseen.
• Totuuden puhuminen on objektiivisesti parempaa kuin valhe – samoin kuin hyvän tekeminen ja pahan välttäminen – koska se vastaa ihmisen järjen luontoa.
• Yhteinen hyvä on objektiivisesti parempi kuin pelkkä yksilön etu, koska ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento.

Ihminen on rationaalinen ja sosiaalinen eläin, jolla on luontaisia päämääriä. Hyvä elämä rakentuu järjen käytöstä, kohtuullisuudesta, rohkeudesta, oikeudenmukaisuudesta, ystävyydestä ja perheestä. Nämä eivät ole mielivaltaisia arvoja, vaan ne perustuvat siihen, millainen olento ihminen pohjimmiltaan on. Jos rikot näitä vastaan systemaattisesti – perheettömyydellä, addiktioilla ja lyhytnäköisellä nautinnonmaksimoinnilla – kärsit siitä sekä tilastollisesti että psykologisesti. Empiiristä tukea tälle löytyy myös modernista onnellisuustutkimuksesta (jota ovat tehneet esimerkiksi psykologit Jonathan Haidt ja Jordan Peterson).

Objektiivisen hyvän perusta on siis luonnollinen laki ja järki. Kun havainnoimme ihmisluontoa ja todellisuutta, näemme, että tietyt asiat vievät kohti kukoistusta ja toiset kohti rappiota. Kyse on ennen kaikkea järjen havainnosta. Toisin kuin liberaali tabula rasa -teoria väittää, ihmisluonto on annettu – ei itse rakennettu. Järki kykenee havaitsemaan luonnolliset päämäärät: silmä on tarkoitettu näkemiseen, mieli totuuteen ja sukupuolisuus lisääntymiseen ja pariutumiseen.

Kun toimimme näiden päämäärien mukaisesti, ihminen kukoistaa. Kun me – tai koko yhteiskunta – asetumme niitä vastaan, ihminen rappeutuu. Sen voi havaita mielenterveyskriisissä, yksinäisyydessä ja syntyvyyden romahduksessa.