Miksi EK haluaa lisää maahanmuuttajia?

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) edustaja Ilkka Oksala toisti vastikään YLE:n A-studiossa EK:n perusmantraa siitä, miten väestökehitys ja huoltosuhde heikkenevät, koska syntyvyys on laskussa, ja miten työhön johtavan maahanmuuton lisääminen on yksi ensi vaalikauden tärkeimmistä toimista — ei vain yritysten kannalta, vaan koko Suomen kannalta.

Tosiasiassa EK haluaa maahanmuuttajia töihin pääasiassa kahdesta syystä.

1. Lyhytnäköinen taloudellinen intressi

Elinkeinoelämä haluaa pitää työvoimakustannukset kurissa, saada joustavaa ja halvempaa työvoimaa sekä ylläpitää ”jatkuvaa talouskasvua” ilman, että joutuu nostamaan palkkoja tai investoimaan tuottavuuteen. Maahanmuutto tarjoaa heille helpon ratkaisun työvoimapulaan, joka on syntynyt kantaväestön romahtaneesta syntyvyydestä.

2. Rakenteellinen ongelma, jonka he itse ovat olleet luomassa

Vuosikymmenten ajan elinkeinoelämä (yhdessä valtion ja vasemmiston kanssa) on aktiivisesti edistänyt kaksoisansiotyön mallia ja naisten massiivista siirtymistä työmarkkinoille. Tämä oli taloudellisesti lyhytnäköinen voitto: se kasvatti veropohjaa, kulutusta ja BKT:ta lyhyellä aikavälillä. Samalla se kuitenkin oli eräs tekijöistä syntyvyyden romahtamisen taustalla, koska perheiden aika, energia ja taloudellinen tilanne eivät enää riittäneet lasten kasvattamiseen.

Velkapohjainen talousjärjestelmä nojaa jatkuvan talouskasvun varaan (kasvua tarvitaan juuri lainapääomien lyhentämiseen tai vähintään korkojen takaisinmaksuun), joten sen jälkeen, kun tällä strategialla yhteiskunnasta saatiin jo kaikki mehut irti, on elinkeinoelämä ollut aivan keskeisesti ajamassa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa. Kun oma väestö ei enää uusiudu, velkapohjaisen talousjärjestelmän lyhytjänteisyyteen kuuluu se, ettei elinkeinoelämä korjaa omaa virhettään (esimerkiksi perheystävällisemmällä talouspolitiikalla), vaan vaatii korvaavaa maahanmuuttoa.

Ketkä ovat järjestelmän hyötyjät ja ketkä häviäjät?

Hyötyjät (lyhyellä aikavälillä):

• suuryritykset ja niiden omistajat (halvempi työvoima, paremmat osingot),
• valtio (verotuloja lisää, vaikka vain hetkellisesti),
• managerialistinen eliitti (”kasvun” ja ”edistyksen” illuusio jatkuu).

Häviäjät (pitkällä aikavälillä):

• kantaväestö: syntyvyysromahdus, kulttuurinen ja sosiaalinen koheesio tuhottu, eikä hyvinvointivaltio tule tätä maahanmuuttopolitiikkaa kestämään,
• nykyiset ja tulevat sukupolvet: saavat perinnöksi velkaa, alati heikkenevät peruspalvelut, rinnakkaisyhteiskuntia, lisääntynyttä rikollisuutta ja demografisen muutoksen, jota ei enää voi peruuttaa,
• pienyrittäjät: suuryritysten etujen ympärille rakennetussa järjestelmässä pelimerkit eivät varsinaisesti suosi pienyrittäjää,
• osin myös maahanmuuttajat itse: monet päätyvät huono-osaisiksi, kun he eivät integroidu korkeatuottoiseen talouteen.

Tätä on velkapohjaisen talousjärjestelmän ja rahan arvon heikkenemisen luoma lyhytjänteisyys ja korkea aikapreferenssi toiminnassa: hyvin lyhytnäköinen voitto nyt (halpa työvoima, kasvun illuusio) uhraa pitkän aikavälin kestävyyden.

Tälle järjestelmälle orgaaniset yhteisöt (perhe, lähiyhteisö, kulttuuri) ovat toissijaisia asioita: ennen kaikkea menoerä tuloslaskelmassa – dataa ja raaka-ainetta, joita voidaan aina pyrkiä vaihtamaan toisiksi.