Yhteiskunta ja kulttuuri olisi järkevintä ymmärtää eri protokollien kerrostumana

Yhteiskunta ja kulttuuri olisi järkevintä ja nöyrintä yrittää ymmärtää kerrostumana eri protokollia, joista alimmat pohjakerrokset ovat syntyneet vuosituhansien kulttuurievoluution tuloksena.

Tätä voisi verrata internetin kerroksittain rakennettuun protokollapinoon:

• Internetin pohjakerros on IP, joka vastaa datan reitittämisestä verkossa.
• IP:n päälle on rakennettu tiedon luotettavan siirron varmistava TCP.
• TCP:n päälle taas on rakennettu internetin sovelluskerros (kuten SMTP, eli sähköpostien lähettämisen ja vastaanottamisen protokolla).

Aivan vastaavalla tavalla suomalaisen kulttuurin pohjakerrokset ovat (itämeren)suomalainen kulttuuri ja kristinusko. Näiden pohjaprotokollien päälle on vasta vähän aikaa sitten rakennettu lisäprotokollat, kuten demokratia, oikeusvaltio, sananvapaus ja hyvinvointiyhteiskunta.

Mutta jos nykykulttuurissamme vaikuttavat trendi-ilmiöt tai politiikka alkavat työntää syrjään tai purkaa näitä pohjaprotokollia, niin lopulta myös niiden päälle rakennetut lisäprotokollat lähtevät hajoamaan – ja todistamme tätä kehityskulkua parhaillaan.

Kukaan yksittäinen ihmisjärki ei luonut internetiä, kuten ei myöskään suomalaista kulttuuria tai kristinuskoa – nämä pohjaprotokollat ovat syntyneet ja kasvaneet orgaanisesti hiljaisesta tiedosta ja perinteestä alhaalta ylöspäin. Itse asiassa juuri tämän takia nämä pohjaprotokollat ovat luonteeltaan antihauraita: ne ovat kestäneet ajan hampaan purentaa sekä lukuisia vainoja, sotia, ruttoja ja katovuosia juuri sen takia, että ne vahvistuvat tällaisissa kriiseissä.

Ne palvelevat olemassaoloamme ja selviytymistämme yhteisönä tavoilla, joita usein näitä asioita ylimielisesti ylhäältä alaspäin tarkasteleva yksittäinen ihmisjärki ei kykene rekonstruoimaan.

Liberalismi relativisoi nämä pohjaprotokollat vain ”valinnoiksi” tehden niistä käytännössä arvottomia; sosialismi taas näkee ne eriarvoisuuden lähteenä, joka pitää purkaa tai oikaista. Mutta ei perinteiden ”pakko” ole tyranniaa, vaan orgaaninen väistämättömyys ja tosiasia: ne ovat historiallinen perintö, joka muokkaa meitä syntymästä lähtien kielen, kulttuurin ja moraalin muodossa.

Tämä on johtanut siihen, että nämä pohjaprotokollat on ensin koululaitoksen, median ja akatemian myötä pyritty häivyttämään ja työntämään syrjään viimeisten vuosikymmenien aikana – näin on saatu aikaiseksi nykyinen historiaton suomalainen.

Yltiöindividualistinen nykykulttuuri hoitelee sitten loput: se tuottaa loputtoman määrän trendi-ideologioita, joita historiaton ja vain tätä hetkeä elävä ihminen pystyy omaksumaan mukisematta, koska historiattoman ihmisen identiteetti on ”tabula rasa”; jatkuvaa uuden identiteetin luontia, jossa perinteet ja yhteisöt voidaan aina sysätä syrjään yksilöä ”rajoittavina asioina” – trendi, josta myös Liisa Keltikangas-Järvinen varoittaa.

Ikävä kyllä ne korvikeuskomukset, joita monet tällä metodilla omaksuvat, eivät useinkaan ole niin sofistikoituneita kuin mitä ihmiset kuvittelevat niiden olevan: ne ovat hyvin usein vain jonkun itse itsensä guruksi julistaneen ihmisen melko tuoreita ja puoliksi muotoiltuja mielipiteitä, joita ihmiset omaksuvat TV:stä, somesta tai kaveripaineen alla.

Voit olla perustellusti eri mieltä monista suomalaisuuteen tai kristinuskoon liitettävistä tavoista tai käsityksistä. Mutta on kohtalokkaan fatalistista ylimielisyyttä mitätöidä tai sivuuttaa vuosituhansia vanhat pohjaprotokollat, joiden luomien moraali- ja oikeuskäsitysten tuotteita me kaikki olemme, vain jonkin tämänhetkisen trendimielipiteen tieltä. Tällainen ei ole älyllistä uteliaisuutta, vaan arrogantismia.

Koska olemme syvästi yhteisöllisiä olentoja, näiden pohjaprotokollien syrjään sysääminen ei voi olla näkymättä kaikissa nykyajan vitsauksissamme: syntyvyyskriisissä, mielenterveysongelmissa ja kyvyttömyydessä solmia aitoja ihmissuhteita. Yritys valmistaa meistä täysin juurettomia ja abstrakteja ”maailmankansalaisia” ei voi johtaa muuhun kuin siihen, että nämä vitsaukset vain lisääntyvät.